Oppimateriaalin laadinta on työlästä, mutta kerran laadittua materiaalia on helppo editoida ja päivittää. Esimerkiksi kokonaisen matematiikan kirjasarjan tekeminen vaatii satoja tunteja työtä, mutta kun kirjasarja on kerran laadittu, se on muutaman viikon työllä editoitavissa vaikkapa uuden opetussuunnitelman muutosten mukaiseksi.
Wikipedia tappoi hyvin nopeasti painetut tietosanakirjat - ensin suomenkieliset kokonaan ja lopulta itse legendaarinen Encyclopedia Britannica - ei nyt sentään kokonaan kuollut mutta printtiversio kuopattiin.
Kun jostain löytyy aktiivinen porukka tekemään valmiin riittävän laadukkaan oppimateriaalisarjan, uutta kaupallista materiaalia voi olla vaikea työntää sen jälkeen markkinoille. Tietenkin vanhat brändit pitävät edelleen pintansa ja vanhat asiakkaansa, mutta kuinka kauan?
Julkisen sektorin rahatilanne ei seuraavan kymmenen vuoden aikana ainakaan helpotu, kun väestö vanhenee. Jatkossa raha ratkaisee yhä useammin, myös oppimateriaalivalinnoissa. Perinteisesti opettajalla on ollut oikeus valita käyttämänsä oppimateriaali, mutta esimerkiksi Vantaalla päädyttiin jo keskitettyyn hankintaan. Rahasummat ovat isoja: siinä missä jonkun kapean erikoisalan (yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa) oppikirjoja myydään alle tonnilla vuodessa, pelkästään Vantaan 3. luokan matikankirjoissa puhutaan sadoista tuhansista euroista.
Vapaa matikka -projekti etenee vauhdilla ja jos ei pahoja takaiskuja tapahdu, niin ensi vuonna meillä on valmiina kaupallista laatua oleva lukion pitkän matematiikan oppikirjasarja, joka on avoimesti lisensoitu. Kuinka pian muut oppiaineet seuraavat perässä?
Loppuun vielä tutustumisen arvoinen kalvosarja avoimien oppimisresurssien voimasta: