Verottaja yritti huijata kekseliäästi

Luin Ylen uutisen, joka oli otsikoitu Verottajaa yritetään huijata kekseliäästi - "Pitää olla perillä Ankkalinnan tapahtumista". Jutussa oli haastateltu verotoimiston edustajaa, joka kertoo:

Lastentarhanopettajat tilasivat kotiin muun muassa Aku Ankkaa ja esimerkiksi lasten leluja. Perusteena oli muun muassa se, että heidän pitää olla töissä perillä Ankkalinnan viimeisistä tapahtumista. Niistä kuulemma keskustellaan lasten kanssa. Samanaikaisesti heillä (työntekijöillä) oli kotonaan kouluikäisiä lapsia, joten sitä voi arvata mikä tämän taustalla oli.

Lasten leluihin en ota kantaa (käytäntö on, että työnantaja ostaa niitä sinne päiväkotiin), mutta lastentarhanopettajan perustelu on tässä täysin uskottava. Aku Ankan lukeminen on lastentarhanopettajalle varmasti yhtä tärkeää kuin allekirjoittaneelle on Tilisanomien tai Suomen Autolehden lukeminen (opetan taloushallintoa ja ajoneuvotekniikkaa) - ja ne saa vähentää verotuksessa mukisematta. Sillä, että lapseni lukisi samoja lehtiä kotona, ei ole merkitystä verovähennysoikeuteen ja vaikka olisikin, näyttövelvollisuus tämän osalta (lukeeko lapseni niitä vai ei) on verottajalla, ei verovelvollisella.

Uutisen otsikon tulisikin olla verottaja yrittää huijata kekseliäästi. Suosittelen tekemään kaikista tällaisista tapauksista ensin oikaisuvaatimuksen ja sitten valituksen hallinto-oikeuteen, niin saadaan viranomaisetkin noudattamaan eduskunnassa sovittuja pelisääntöjä. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana joutunut oikaisemaan verottajaa useasti: kaksi kertaa oikaisuvaatimuksella ja kerran hallinto-oikeudessa. Ja olen voittanut joka kerta.

Suomi on virallisesti hännänhuippu tietotekniikan opetuskäytössä - ja miksi?

Opetushallituksen tuoreen tiedotteen mukaan Suomi näyttää olevan hännänhuippuna tietotekniikan opetuskäytössä. Aiheesta käydään keskustelua Facebookissa ja Redditissä. Luulen tietäväni tähän syyn: Suomessa on pantu rahaa (jossain enemmän, jossain vähemmän) kaikenlaisten hilavitkuttimien ostoon olettaen, että pelkkä hilavitkuttimen olemassaolo tuo mukanaan sen nerokkaan opetuskäytön. Kuten tiedotteessakin sanotaan:

Kahdeksannen luokan opettajien luottamus omiin tietoteknisiin taitoihinsa on heikoimpien joukossa. Myös lukion ja ammatillisten opettajien luottamus on alle keskitason. Suurimpana esteenä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytölle suomalaiset opettajat pitävät pedagogisia syitä, kuten hyvien mallien puuttumista, vähäistä täydennyskoulutusta ja digitaalisten oppimateriaalien puutetta. Täydennyskoulutukseen osallistuneiden opettajien määrä kahden edellisen vuoden aikana onkin Suomessa Euroopan alhaisimpia.

Voin yhtyä. Opettajaksi hakeutuu ihmisiä, jotka eivät ole niitä kaikkein etevimpiä bittinikkareita (eikä tarvitse ollakaan, mutta tietotekniikan perusosaaminen rupeaa olemaan jo kansalaistaito - deal with it). Kaikkein suurin ongelma mielestäni on, että opettajien pitäisi yhtäkkiä osata käyttää tietotekniikkaa opetuksessa ilman että tähän tarjotaan minkäänlaisia resursseja (lue: työaikaa). Perinteinen opetus (jos puhutaan vain opetuksesta, eikä kurinpidosta ja sosiaalisesta puolesta) on helppoa: peruskoulussa ja toisella asteella on valmiit oppimateriaalit, joiden pohjalta opetus on helppoa vetää. Tietotekniikkaa opetuskäyttöön haluava opettaja joutuu käytännössä rakentamaan koko paketin kasaan vapaa-ajallaan, yleensä alkaen nollasta.

Yksi riesa on kunnollisen alustan puute. Moodle on aivan hirvittävä kökkäre verrattuna Applen tai Googlen vehkeisiin tottuneiden opettajien ja oppilaiden vaatimuksiin. Olisi mahtavaa, jos Wikimedia-säätiö, Google tai vaikkapa Yle tekisi avoimen alustan, johon olisi helppo rakentaa omia kursseja ja kurssimateriaaleja.

Ettei mene pelkäksi negailuksi, niin mainittakoon, että on meillä Suomessa hienojakin juttuja:

• Helsingin yliopiston ohjelmointi-MOOCit
• Muutama pikkufirma, jotka tekevät asenteella sähköistä oppimateriaalia. Mainittakoon nimeltä vaikkapa Opetus.tv, e-Oppi ja Edukustannus.

Heitän kieli poskessa ratkaisun: kun nyt kerran Yleen pannaan iso kasa verorahaa sisään, niin voisiko siitä pienen siivun käyttää sähköisen oppimateriaalin tekemiseen? Tämä on ikävää todeta ääneen, mutta markkinaliberalismiuskoni on kokenut pienen kolauksen, kun katsoo esim. suurten kustantamojen sähköiseksi oppimateriaaliksi kutsuttuja tekeleitä.

Toinen toivo voi olla oppimisen pelillistäminen, jossa oikeista pelifirmoista (Supercell, Rovio) voisi olla apua.

Naamapalmun arvoinen suoritus ison organisaation viestintäosastolta

Luin viime torstaina Hesarista (ja iltapäivälehdistä), että 80 prosenttia yläkoululaisista jättää ruokansa syömättä Helsingissä. Ihmettelin suurta lukua, mutten lähtenyt kyseenalaistamaan, olihan se sentään tunnettu lehti ja itsekään en tykännyt aikanaan kouluruuasta.

Uutinen levisi sosiaalisessa mediassa. Sitten eilen maanantaina sattumalta huomasin Hannu Oskalan tviitin:

HUPSIS! Kouluruokailua koskeneessa uutisessa oli virhe. Uutisessa sanottiin että ruoka ei maistu 80 %:lle. Oikea luku on 20%. #helvaltuusto

Normaalisti tämän kokoisissa organisaatioissa (ja pienemmissäkin) viestintäosasto oikaisee tällaiset virheet heti, mutta nyt tiedotteen pukkaaminen kesti neljä päivää. Vaihtakaa viestintäjohtajaa tai lisätkää johtajasopimukseen pykälä, että homman pitää toimia myös virka-ajan ulkopuolella.