Opiskeluaikana koitin aina löytää kirjastosta tenttikirjan, jossa on mahdollisimman hyvät alleviivaukset. Yliopiston puolella tämä onnistui helpommin, TKK:lla taas hankalammin. Alleviivauksien rakastajana kuulun näköjään enemmistöön. Vähemmistö haluaa kirjansa "puhtaana". On totta, että päin mäntyä tehdyt alleviivaukset varmasti haittaavat oppimista.
Itse olen sitä mieltä, että kirjaston kirjoihin ei pitäisi tehdä merkintöjä, koska ne ovat kirjaston, eivätkä lukijan omaisuutta. Jos haluaa tehdä merkintöjä, voi joko ostaa oman kirjan tai ottaa valokopiot kirjasta.
(Tässä ehkä puhun itseni kanssa riistiin: toisaalta enemmistön mielestä on kiva saada kunnolla alleviivattu kirja, mutta toisaalta taas huonoilla alleviivauksilla pilaa kirjan ehkä jopa lukukelvottomaksi. Oikeus alleviivata kirjaston kirjoja on tunteita herättävä asia (klik, klik). Kirjaston kirjojen alleviivaaminenhan on tällä hetkellä de facto sallittua, koska en ole lukenut yhdestäkään tapauksesta, jossa kirjaa palautettaessa kirjastonhoitaja olisi tarttunut hihasta ja vaatinut korvaamaan kirjan. Eikä se ole mahdollistakaan, koska niin moni kirja on jo alleviivauksia täynnä, että on mahdoton osoittaa, että juuri viimeinen palauttaja on alleviivauksien isä.)
Mutta miten suhtautua perusopetuksen kirjoihin? Lain mukaan perusopetus on maksutonta (31 §), ja tämä maksuttomuus kattaa myös opiskeluvälineet, eli käytännössä kynät, kumit ja kirjat. Löysin bloggauksen, jonka mukaan ainakin Helsingissä on kielletty tekemästä merkintöjä kirjoihin. Tapahtuukohan tällaista muuallakin?
Olen sitä mieltä, että oppimista tukevien merkintöjen tekeminen kirjaan on kirjan normaalia käyttöä. Itse teen merkintöjä kirjoihin, siis omiin kirjoihini. Ja jos merkintöjen tekeminen on muidenkin mielestä normaalia käyttöä, niin silloin peruskoululla ei ole oikeutta laskuttaa alleviivatusta kirjasta. Tai saahan sitä laskuttaa, mutta laskun voi riitauttaa oikeudessa.
Onko sinulle tai tutullesi käynyt niin, että koulu on vaatinut korvaamaan kirjan, johon on tehty merkintöjä?
maanantai 14. marraskuuta 2011
Miksi koulu on hanurista?
Luin syksyllä professori Daniel T. Willinghamin kirjan Why don't students like school? Kirja oli jotain mitä olen aina halunnut löytää: kuinka soveltaa nykyaikaisen kognitiotutkimuksen tuloksia luokkahuoneessa ja luentosalissa? Ikävä kokemukseni kun on, että aivotutkimus ja psykologia ovat kehittyneet huimasti menneen 50 vuoden aikana, mutta tämän kehityksen hedelmät ovat valuneet luokkahuoneisiin aika laiskasti.
Pidin lokakuussa kirjan pohjalta opintopiiritapaamisen (= keskustelevan luennon) Metropolian opettajille. Luentokalvot, johon kokosin kirjan parhaat palat hyvin tiiviiseen muotoon, ovat tässä, ole hyvä:
Pidin lokakuussa kirjan pohjalta opintopiiritapaamisen (= keskustelevan luennon) Metropolian opettajille. Luentokalvot, johon kokosin kirjan parhaat palat hyvin tiiviiseen muotoon, ovat tässä, ole hyvä: