torstai 13. lokakuuta 2011

"Tytöt ovat hyviä fysiikassa vain, koska he ovat ahkeria"

Pidin eilen opintopiiriluennon aiheesta Miksi opiskelu ei ole kivaa. Luento rakentui professori Willingamin kirjan Why Don't Students Like School ympärille.

Kirjassa on valtavan paljon asiaa, ja toivon, että se suomennettaisiin (pistän Terra Cognitaan meiliä heti kun ehdin). Yksi huomionarvoinen asia kirjassa on älykkyyden käsittely. Nykytieteen mukaan:
  • erilaisten oppimistyylien (kinesteettinen, auditiivinen ja visuaalinen) olemassaolosta ei ole tieteellistä näyttöä. (Lue myös Skepsiksen artikkeli aiheesta.)
  • älykkyyden syvin olemus ei ole vielä kovin tarkasti tunnettu. Ensimmäisen mallin mukaan on joku synnynnäinen yleisälykkyys, joka selittää kaiken älykkyyden. Toisen mallin mukaan on synnynnäistä sosiaalista älykkyyttä, matemaattista älykkyyttä ja niin edespäin. Molemmat mallit ovat todennäköisesti vääriä, ja nykytieteen mukaan taitaa olla niin, että on olemassa joku synnynnäinen älykkyystekijä g, joka vaikuttaa erilaisten älykkyyksien kehittymiseen. Toiset ovat älykkäämpiä kuin toiset, mutta se ei ole koko tarinan sisältö, vaan:
  • Älykkyys ei ole mikään kiinteä juttu, vaan sitä voi kehittää. Esimerkiksi opiskelemalla matematiikkaa ja ratkomalla paljon matemaattisia tehtäviä, matemaattinen älykkyys kehittyy.
Willingamin mukaan länsimainen käsitys älykkyydestä jonain kiinteänä ominaisuutena on haitallinen oppimiselle ja itsensä kehittämiselle. Käsitys älykkyydestä kiinteänä ominaisuutena on länsimaista hapatusta. Esimerkiksi monessa Aasian maassa on itsestään selvää, että henkilö, joka osaa jotain, on harjoitellut paljon, eikä siinä ei ole mitään häpeämistä.

Miksi sitten käsitys älykkyyden muuttumattomuudesta on haitallinen? Koska se estää opiskelijoita kehittämästä itseään. Oletko törmännyt seuraaviin ilmiöihin:
  • "Meidän suvussa ei ole matikkapäätä."
  • "Sain matikankokeesta (vain) ysin, mutta en lukenut yhtään."
  • "- Toi Jaska osaa historiaa tosi hyvin. (ivallisella äänellä:)- No niin säkin osaisit, jos istuisit joka ilta nenä kirjassa kiinni."
  • "Lahjattomat harjoittelee."
Kaikkein tylyin esimerkki oli erään (nais)tohtorin kertoma tapaus opintopiirissäni. Fysiikan opettaja (TKK:lla?) oli sanonut (tästä on jo useampi vuosikymmen):
Tytöt eivät osaa fysiikkaa. Joitain poikkeuksiakin kyllä on, mutta he osaavat fysiikkaa vain siksi, että he ovat ahkeria.
Ai kauhistus! On suorastaan kamalaa, että joku osaa fysiikkaa siksi, että hän on ollut ahkera! (Offtopic: Muistaakseni naistutkijat tienaavat enemmän kuin miestutkijat - voisiko se johtua siitä, että tiedemaailmassa pärjää vain, jos on ahkera?)

Ja edellisessä bloggauksessa haukkumani toinen proffa taas toteaa:
Leikolan mielestä hyvät kouluarvosanat eivät kerro suoraan älykkyydestä, vaan pikemminkin motivaatiosta opiskella.
Totta, juuri näin! Jos on motivaatiota ja opiskelee, niin saa hyviä arvosanoja. Mutta seuraavassa kappaleessa tätä faktaa luetaan kuin piru Raamattua:
Fiksut koululaiset huomaavat, että monet opetettavat asiat ovat turhia. Heillä ei silloin riitä intoa opiskella, ja he saavat huonoja numeroita älykkyydestä huolimatta.
Ongelman ydin lienee siinä, että kun älykkyys oletetaan kiinteäksi tekijäksi, niin sen seurauksena oletetaan, että harjoittelun tarve on merkki tyhmyydestä. Kukaan ei halua olla tyhmä, ja siksi harjoittelu jää sikseen.

Erikoista on, että tämä järkeily pätee vain älykkyyteen, eikä esimerkiksi urheiluun. Kaikille on selvää, että NHL-jääkiekkoilija tai huippuviulisti on treenannut tuhansia tunteja, ennen kuin huippuhommat ovat auenneet. Jos joukkueessa on lahjakas tyyppi, joka löysäilee harjoituksissa, häntä ei ihailla, vaan pidetään pöhkönä. Opiskelussa asiat ovat päinvastoin. Toivottavasti tämä muuttuu. Geek pride!

8 kommenttia:

  1. Nyt täytyy kyllä empiirisistä lähtökodista jo olla hiukan eri mieltä. Jostain kohtalon oikusta opiskelen insinööriksi, vaikka matemaattiset taitoni ovat aivan surkeat, vuosien treenaamisesta huolimatta. Sen sijaan pärjään (ja pärjäsin koulussa ja ylioppilaskirjoituksissa) loistavasti esimerkiksi historian ja yhteiskuntaopin kaltaisissa, laajoja käsitteitä tutkivissa aiheissa ilman sen suurempia panostuksia.

    Matemaattinen lahjattomuuteni heijastuu/kuvastuu myös muilla osa-alueilla, kuten esimerkiksi lähes täydellisessä kyvyttömyydessäni hahmottaa ilmansuuntia tai käsitellä karttakokonaisuuksia yhtenä palana (minun täytyy käydä tuttujen alueiden karttoja läpi vertaamalla niitä tosielämän muistikuviin pieninä siivuina, että löydän paikasta toiseen), olen kohtuullisen kyvytön esimerkisi kuukausissa (minun pitää luetella kuukaudet tammikuusta alkaen, jos joku kysyy syntymäkuukauttani), enkä esimerkiksi osaa piirtää vaikka sitäkin on joskus tullut harjoiteltua.

    Eli mitä yritän sanoa, että on mielestäni vaarallista niputtaa termiä "älykkyys" johonkin samantyyppiseen yhteen fysiologiseen piirteeseen, jota voi treenata täysin samalla tavalla kuin vaikka hauislihasta, kovalla treenillä.

    VastaaPoista
  2. Toisena ääripäänä on se, että silkkaa ahkeruutta ihaillaan niin paljon, että lahjakkuus jää toisarvoiseksi. Ahkeruus on aina hyvä, mutta en pidä mielekkäänä ajatusta, että kuka tahansa puurtaja sopii työhön kuin työhön. Uskoisin myös, että lahjakas henkilö voi muuttua hyvinkin ahkeraksi jos saa tehdä itselleen mielekästä työtä, kehittyä siinä ja nauttia arvostusta.

    VastaaPoista
  3. Muistelen että lukion Matikan tunnella osa tytöistä korvasi ahkeruudella tarpeen ymmärtää asioita yleisellä tasolla. On eri asia opetella laskemaan asioita kuin opetella ulkoa tehtävien ratkaisuja koska niistä valitaan tentti kysymykset.

    Mutta todellisuudessa "huono matikka pää" on joko väärä opiskelu strategia tai sitten se että jokin esitiedoista on opeteltu huonosti.

    VastaaPoista
  4. Johtaisiko lahjakkuus tuloksiin ilman toimintaa? Lienee selvää, että ihanteellisinta olisi lahjakas, jolla olisi mahdollisuus kehittää lahjojaan omassa työssään. Mutta olisiko sen jälkeen parempi lahjakas, joka ei käytä tai kehitä lahjojaan, vai ahkera, joka ilman erityislahjakkuutta ponnistelee tuloksiin?

    Olisiko niin, että meistä jokaisella on monenlaisia lahjoja, joista pääsevät kukoistamaan ne, joita kehitämme ja käytämme työssämme, opinnoissamme, tutkimuksissamme tai harrastuksissamme?

    VastaaPoista
  5. Olipa hieno kirjoitus, kiitos.

    Mä elän uskossa, että kaikki ominaisuudet on kehitettävissä. Tottakai toiset kehittyvät eri tavoin kuin toiset. Mielestäni siinä ei ole kuitenkaan kyse älykkyydestä vaan oppimismenetelmistä. Toisaalta ne jotka ovat ahkeria (siis lukevat ja panostavat paljon) saattavat tehdä sen täysin väärin ja opettelevat asioita ulkoa eivätkä yritäkään ymmärtää asioiden perusteita.

    Toisaalta taas ne oppilaat "Sain matikankokeesta (vain) ysin, mutta en lukenut yhtään." ovat saattaneet perustaa koulunkäyntinsä ja oppimisensa asioiden ymmärtämiseen ja päättelyyn. Siksi heidän ei siis ole tarvinnut lukea niin paljon, vaan he ovat esimerkiksi tunneilla tai muuten oppineet asioiden perusteet ja omaavat paremman yleiskuvan maailmasta tai alueesta, jonka avulla he voivat selviytyä vähemmällä lukemisella.

    Jos ette ole vielä lukeneet, niin suosittelen hyvin lämpimästi kirjaa The Genius in All Of Us, kirjoittajana David Shenk. Siinä kerrotaan nykyisiä tutkimuksia genetiikasta ja ihmisen kehityksestä. Paljon tuosta kirjasta osuu tähän älykkeeden ja lahjakkuuden alueelle.

    VastaaPoista
  6. Kannattaa lukea myös Kari Uusikylän Lahjakkaiden kasvatus, WSOY, 2000.
    Siinä käsitellään myös lahjakkaiden tyttöjen ja naisten alisuoritumisen mahdollisia syitä.

    VastaaPoista
  7. Lukion fysiikanopettajani sanoi, että lahjakkuus ilmenee harjoitteluna. Harjoittelemalla voi vahvistaa taitojaan, ja toisaalta kukaan tuskin kauan jaksaa harjoitella, jollei mitään edistystä tapahdu eli luontaisia lahjoja ole.

    VastaaPoista
  8. Niin, tyttöjen fysiikan/matematiikantaitoja pelkäksi ahkeruudeksi olettavat eivät usko, että noissa asioissa hyvät pojat eivät tekisi mitään fysiikkaan/matematiikkaan liittyvää, vaan että nämä omaehtoisesti, kiinnostuksesta harrastavat sitä, mutta olettavat tyttöjen opettelevan sitä miellyttämishaluisesti, ilman omaa kiinnostusta siksi, että haluavat miellyttää opettajaa tai vanhempia, tms.

    VastaaPoista