keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Munakokkelin valmistuksesta ja rasistisesta viharikoksesta

Ajankohtainen kakkonen oikaisi tänään illalla virheensä, jossa kantasuomalaisten tekemään kantasuomalaisen pahoinpitelyyn viitattiin rasistisena viharikoksena:
"Useista lähteistä saamamme tieto tuon rikoksen uhrin etnisestä taustasta on osoittautunut kaupunkilegendaksi."
Miten tällainen tieto sai alkunsa? Minulla on oma teoria, jonka taustaksi kerron tositarinan. Pelasin joskus 2000-luvun alkupuolella Aliasta kaveriporukalla. (Kaikki varmaan tietävät pelin: nostetaan kortti, ja selitetään kortissa oleva sana kaverille mainitsematta kuitenkaan sanaa tai sen osaa.) Yleensä pärjään tuossa pelissä hyvin. Niin tälläkin kertaa, kunnes nousi kortti, jossa seisoi sana munakokkeli. Aloin selittämään:
- Mikä ruoka-aine on, joita kana tekee?
- Öö, muna!
- Joo, ja tämä on siitä tehtävä ruoka.
- Munakas!
- Ei. Öö, arvaa lisää!
- Omeletti!
- Ei, tää on sellainen ruoka, missä on munan kuoret seassa!
- En mä tiedä? Munatoti?
- Ei ei, kun sellainen missä on kuoretkin seassa!
- En mä tiedä mitään munaruokaa jossa on kuoret seassa!
- No kyllä tää nyt pitää tietää!
 ja niin edelleen.

Sitten loppui aika, ja kun paljastin sanan, niin seurasi naurunremakka ja kaikki olivat suunnilleen yhdestä suusta että "eihän munakokkelissa ole kuoria seassa". Eikä olekaan, niin kuin varmaan 99,9999% suomalaisista tietää. Mistä tällainen harhakäsitys sitten oli syntynyt päähäni? Vastaus on helppo: luin joskus 7-vuotiaana Viiru ja Pesonen -lastenkirjaa, jossa Pesonen haluaa paistaa munakasta, ja muutaman sattuman jälkeen kaikki munat muistaakseni lensivät ämpäriin ja hajosivat, joten Pesonen totesi, että nyt saadaankin munakokkeli. Tästä vedin 7-vuotiaana sen johtopäätöksen, että munakokkeli on ruoka, jossa munat on särjetty taikinaan kuorineen. Ja tämä "fakta" pysyi päässäni aina tuohon Alias-pelisessioon asti. Miksikö? No koska minä en - eikä varmaan kukaan muukaan - joka päivä erikseen mieti joka ikisen jostain oppimansa pikkuasian todenperäisyyttä. Olin toki syönyt hotelliaamiaisella munakokkelia, eikä siellä kuoret rouskuneet hampaissa, mutta eipä tällä ollut oikein vaikutusta (todennäköisesti en edes mieltänyt ko. ruokaa munakokkeliksi, vaan isoksi munapaistokseksi).

Aivan samalla tavalla päähän jää pyörimään vaikkapa opettajan tunnilla lipsauttama mututieto tai vanhentunut tieto (joskin läppäreiden, iPadien ja iPhonejen ilmestyminen luokkaan on vähän parantanut tilannetta). Moni fysiikanopettaja kertonee nykyäänkin, että ratakiskoihin jätetään kiskojen väliin pienet raot lämpölaajenemisvaraksi, etteivät kiskot väänny mutkalle kuumana kesäpäivänä. Näin oli joskus kauan sitten; nykyään rautatiet valmistetaan jatkuvasta kiskosta, joka on pienessä jännityksessä niin, että lämpölaajeneminen ei väännä kiskoa mutkalle. Ja voihan jossain päin Suomea ja maailmaa vielä olla tuollaisia ratoja (vielä 1990-luvulla Moskovaan junaillessa juna kolisi siihen malliin, että olisi rakoja kiskoissa).

Wikipediaa ensi kertaa muokkaavat joskus ihmettelevät, miksi monelle itsestään selvälle asialle pitää merkitä artikkeliin lähde (eli mistä tieto on hankittu). Lähteiden etsiminen asiaan, joka on itselle päivänselvä, voi tuntua turhauttavalta, mutta käytännössä se on ainoa tapa (yrittää) estää mututiedon päätyminen Wikipediaan, josta se leviää eteenpäin kuin sukupuolitauti.

Miten tämä sitten liittyy Ylen mokaan? Pidän melko todennäköisenä, että virheen tausta on sellainen, että toimitukseen on joskus kahvipöytäkeskustelussa päässyt livahtamaan "tieto" siitä, että tuo julmasti hakattu poika on tummaihoinen. Tiedon alkuperä voi olla vaikkapa sellainen, että samassa kahvipöydässä on puhuttu samaan aikaan sekä somalitytön junastapaiskaamisesta että tämän suomalaispojan hakkaamisesta. Tällöin sivukorvalla keskustelun kuullut - tai kesken keskustelun pöytään saapunut - toimittaja on kuullut väärin, että tämä hakattu poika oli tummaihoinen ja kyse on rasismista. Sitten tämä toimittaja on taas toisessa kahvipöydässä ottanut pahoinpitelyn puheeksi, ja kertonut, että uhri on tummaihoinen. "Ai, ettekste tienneet?"

Ja kun asia on kuultu luotettavalta ja mukavalta työkamulta, niin miksi enää lähteä tarkistamaan asiaa? Ja kun tätä Ajankohtaisen kakkosen rasismijuttua tehtiin, ja juttuun etsittiin mahdollisimman raakaa rasistista rikosta, kaikki muistivat heti tuon tapauksen.

Kuvioon sopii, että pikaisen googlailun perusteella Yle ei ole uutisoinut tuota pahoinpitelyä ollenkaan, eli toimituksessa ei ole "tapauksen seuraamisesta vastaavaa" toimittajaa, joka olisi torpannut roskapuheet suoralta istumalta.

Onko sinulle joskus opetettu urbaanilegendaa faktatietona, vaikkapa koulussa? Tai onko sinulla ollut joku hassu käsitys itsestäänselvästä asiasta?

4 kommenttia:

  1. Mieleen muistuu heti pari harhakäsitystä - joita ei varmasti ole opetettu väärin, mutta jotka ovat silti päässeet syntymään:
    - Itse luulin pienenä, että luku 7 on seitsÄmän, eikä seitsemän. Kun sitten huomasin lukemaan opittuani jossain sanan seitsemän, aiheutti tämä melkoisen kognitiivisen dissonanssin.
    - Kaveri luuli, että rairuoho ei ole rairuoho vaan raeruoho.
    - Toinen kaveri luuli, että sutenööri on amatöörin vastakohta.

    VastaaPoista
  2. Mäkkärissä ostimme pienenä siskoni kanssa aina kananugetit hapanimelädipillä. Minä ja siskoni, molemmat, kuitenkin luulimme kyseessä olevan "hapandippi", ja että kun äiti tilasi ruuan, hän olisi sanonut kysyttäessä dipistä "hapan nimellä". Kerran sitten keräsimme rohkeutemme ja sanoimme nolostuneesti ja kärttyisästi äitillemme tilauksen jälkeen: "Älä aina sano 'nimellä', kyllähän kaikki tietävät, että 'hapan' on dipin nimi – ei sitä tarvitse erikseen sanoa!"

    Äiti sitten korjasi värinkäsityksemme.

    VastaaPoista
  3. Löytyyhän näitä.. Itse luulin teini-ikäiseksi asti, että pieni Suomalainen kaupunki on nimeltään Pieksamäki eikä Pieksämäki.

    Kirjoitin pari vuotta sitten kolumnin nykyajan luontomyyteistä (valitettavasti teksti ei löydy netistä, että voisin vain linkata): Lapset usein oppivat isommilta lapsilta, että leppäkertun pisteiden määrä kertoo sen iän vuosina. Harva tätä uskoo enää aikuisena, mutta sen sijaan monella (myös minulla 20-vuotiaaksi asti) on käsitys, että jos perhosen siipiä hipaiseekin ja irrottaa niissä olevaa "jauhetta", perhonen ei pysty enää lentämään. Omalla kohdallani myytti tuli kumotuksi biologian kenttäkurssilla, jossa pyydystimme perhosia haaviin ja merkkasimme ne kirjoittamalla numeron tussilla suoraan yhteen siipeen... Kyllä ne siitä karkuun liihottivat. Merkintä-jälleenpyynti-metodia on käytetty pitkään perhostutkimuksissa.

    Yksi suosituimmista arkimyyteistä lienee vilustuminen: "Ai, sinulla on nuha? Voi raukkaa, kun sait liikaa kylmää.." Kyllähän nokka toki vuotaa pakkasella (muttei enää kauaa sieltä päästyä), ja kylmälle altistuminen heikentänee immuniteettia sopivassa kohtaa, niin että jokin bakteeri tai flunssavirus pääsee paremmin iskemään. Saman immuniteettiheikennyksen tosin saanee vaikkapa syömällä pari päivää tosi huonosti.. Pöpöt ja allergiat saavat nenän vuotamaan, mutta miten monta päivää sitten koettu hetkittäinen palelu siihen yksin pystyisi? Saati aiheuttamaan kurkkukipua ym. oireita...

    VastaaPoista
  4. Ekan luokan opettaja kertoi, että kuun sirppi johtuu siinä että siinä on pilvi edessä. :D

    VastaaPoista