torstai 7. heinäkuuta 2011

Kuppaako Kopiosto opiskelijoita harhaanjohtamalla?

Ryhmä TKK:n opiskelijoita sai 1960-luvulla loistoidean: sen sijaan, että kaikki kopsaavat proffan liitutauluesityksestä hiki hatussa muistiinpanot ruutuvihkoonsa, teetetään homma yhdellä siistikäsialaisella opiskelijalla, ja monistetaan nämä muistiinpanot kaikille. Näitä kutsuttiin - ja kutsutaan vieläkin - opetusmonisteiksi eli prujuiksi. En tiedä tarkkaa historiaa (sellainenkin juttu pitäisi kirjoittaa jossain vaiheessa - varsinkin, kun tunnen yhden opetusmonistefirman perustajista!), mutta aluksi hommaa hoiti muutaman opiskelijan firma, sitten ylioppilaskunta ja lopulta Edita Opetusmonisteet. 2000-vuosikymmenen jälkipuoliskolla (kun olin jo valmistunut) Edita luopui opetusmonistebisneksestä, ja homma siirtyi Multiprintille.

Editan aikana opetusmonisteiden kansilehteen piti merkitä, kuinka moni sivuista oli
  • opettajan itse laatimaa aineistoa,
  • kotimaista muiden laatimaa aineistoa ja
  • ulkomaista muiden laatimaa aineistoa.
Muiden laatimasta aineistosta Edita maksoi kopiostomaksun eli sivukohtaisen korvauksen siitä hyvästä, että jonkun tekemää aineistoa kopioitiin. Esimerkiksi jos opetusmonisteeseen oli kopioitu oppikirjan sivuja, näistä maksettiin kopiostomaksu.

Päädyin ohimennen opetusmonistetoimintaa nykyään hoitavan Multiprintin nettisivuille. Sieltä löytyy lomake, jonka opettaja joutuu täyttämään jättäessään opetusmonistepinkan Multiprintin monistettavaksi ja jaeltavaksi. Lomakkeessa pitää eritellä omat sivut ja lainatut sivut. Lomakkeen mukaan "Lainattu sivu sisältää osittain tai kokonaan jonkun muun kuin itsesi tekemää aineistoa." Eli jos itse laaditulla sivulla on vähän jonkun toisen tekemää aineistoa, opiskelija joutuu pulittamaan rahaa Kopiostolle? Väärin! Ei näin!

Lomakkeessa kyllä mainitaan, että kopiostomaksua ei tarvitse maksaa, jos tekijä on antanut luvan materiaalin käyttöön tai jos materiaalissa erikseen mainitaan, että sitä saa vapaasti käyttää opetukseen. Mutta lomakkeessa unohdetaan mainita erittäin tärkeä ja usein (kaikkein useimmin?) opetustyössä vastaan tuleva tilanne, jossa toisen työn käyttämisestä ei tarvitse pulittaa senttiäkään. Tämä on teoskynnyksen alittavan tekeleen käyttö. Mikä tahansa sutaisu kun ei ole teos eikä näin ollen nauti tekijänoikeuslain suojaa eikä sen kopioinnista siten tarvitse maksaa kenellekään. Esimerkiksi alla oleva kuva:
Kuva kirjasta Simo Nieminen: Auton sähkölaitteet, 1. painos (2008), WSOY, sivu 130.
ei ylitä teoskynnystä (kuka tahansa piirustustaitoinen auton laturin rakenteen tunteva osaa piirtää kuvan, joka on lähes samanlainen), joten voin tehdä sillä mitä hyvänsä, esimerkiksi liittää sen tähän blogiin kysymättä kirjailijan tai kustantajan lupaa. Teoskynnyksen tyypillisesti alittavia teoksia ovat myös erilaiset kaaviot, kuviot ja taulukot. Jos omalle sivulle lisää tällaisen "epäteoksen", ei siitä tarvitse maksaa kenellekään eikä kysellä lupia.

Hyvän tavan mukaista on ilmoittaa, mistä teoskynnyksen alittava kuva tai muu vastaava otus on peräisin. Laki ei kuitenkaan tätä vaadi.

Tekijänoikeuslainsäädännössä on monia yllättäviä juttuja, kuten esimerkiksi se, että valokuvalla on aina tekijänoikeuslain suoja. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että huolellisesti oppikirjaa varten piirretty rakennekuva laturin roottorista on vapaata riistaa, mutta kännykameralla räpsäistyn laturin roottorin kuvan jakeleminen netissä voi periaatteessa johtaa vahingonkorvauksiin ja sakkoihin. Sitten on olemassa sitaattioikeus, ja ainahan voi käyttää ikiwanhoja teoksia, joiden suoja-ajat ovat menneet umpeen. Tekijänoikeuslaki oikeuskäytäntöineen on liian laaja käsiteltäväksi yhdessä blogikirjoituksessa. Jos tekijänoikeusasiat kiinnostavat, kannattaa tutustua vaikkapa Opettajan tekijänoikeusopas -kirjan blogiin tai vaikka käydä ostamassa kyseinen kirja.

Rajanveto teoskynnyksen alittavien sekä juuri ja juuri ylittävien tekeleiden välillä on välillä vaikea vetää. Viime kädessä rajan vetää tuomioistuin. Tekijänoikeusneuvostoltakin voi pyytää lausuntoa.

P.S. Lomakkeessa "oma sivu" määritellään teknisesti oikein:
Oma sivu ei sisällä lainkaan keneltäkään muulta lainattua tekijänoikeudella suojattua aineistoa.
mutta lihavointi on vähän harhaanjohtavassa paikassa, jos ajatellaan tätä teoskynnysjuttua. Lihavointi voisi olla pikemminkin näin:
Oma sivu ei sisällä lainkaan keneltäkään muulta lainattua tekijänoikeudella suojattua aineistoa.
Tämä korostaisi sitä, että ihan mikä tahansa lainauksen kohde ei ole tekijänoikeudella suojattu eikä sen käytöstä tarvitse maksaa.

P.P.S. Kopioston lomakekaan ei ylitä teoskynnystä, joten sen voi kopsata tähän alle :-).

Kopiostoilmoitus
View more documents from Vesa Linja-aho

4 kommenttia:

  1. Oletkos katsonut tieteellisten julkaisujen tekijänoikeuspuolta? Jos olen oikein ymmärtänyt ne kieltävät myös kuvaajien - jotka niissä ovat todella karuja ja yksinkertaisia viivapiirroksia - kopioinnin ja julkaisemisen vedoten tekijänoikeuteen...

    VastaaPoista
  2. Tieteelliset julkaisut ovat teoksia siinä missä mitkä tahansa kirjalliset teokset, eli: yksinkertainen kuvaaja ei ylitä teoskynnystä, olipa se sitten alakoulun matikankirjassa tai huippuluokan tieteellisessä julkaisussa.

    Tietenkin ko. julkaisuissa on pitkät pelottelutekstit siitä, että kopiointi on kielletty. Tällainen pelotteluteksti ei tietenkään mene Suomen lain ohi.

    Eli: kyllä, saa hyödyntää ja kopioida, selittivätpä mitä selittivät. Lähde on toki hyvän tavan mukaista mainita.

    VastaaPoista
  3. Tieteellisen julkaisun, etenkin digitaalisten, osalta käyttöoikeuksia voi rajoittaa lisenssi. Oppilaitos on suostunut lisenssiin saadakseen aineiston työntekijöiden ja opiskelijoiden näkyviin. On hieman epäselvää, kuinka tiukasti ko. sopimus sitoo näitä henkilöitä, mutta helposti voidaan ajatella, että oppilaitoksen aineistopalvelun käyttö edellyttää sopimusten mukaan toimimista. Ja nämä e-julkaisujen käyttöehdot välillä kieltävät jopa yksityiskäyttöoikeudet. Go figure...

    VastaaPoista
  4. Kiitos! (Sivullisille tiedoksi, että Tarmo on yksi eturivin tekijäoikeusasiantuntijoista Suomessa, eli sanomiset kannattaa ottaa vakavasti.)

    Itse järkeilen niin, että ko. lehti ei voi todistaa, olenko ottanut kuvan juuri omassa oppilaitoksessani vai saanut sen jotain muuta kautta.

    Lisäksi, jos en ole missään vaiheessa klikannut "acceps conditions" -nappulaa, lisenssi ei voi sitoa minua. Kai :).

    VastaaPoista